Sijoitukseni
eivät näytä menestyneen kovin hyvin 2014 ja tuotot jäänevät laihoiksi. Tuotto on sentään positiivinen, mutta näillä näkymin vertailuindeksille tullaan jäämään. Olenkin päättänyt siirtää 50 % salkusta laajalla hajautuksella ETF -tuotteisiin
ja/tai rahastoihin ja ottaa paljon tarkemman fokuksen yksittäisten osakkeiden valintaan. Jos kohteita ei löydy, sijoitetaan ETF -tuotteisiin tai rahastoihin. Tarkoituksena on pienentää sitä suurinta riskiä säästöilleni. Sitä joka löytyy katsomalla peiliin.
Vaihtoehtoiskustannuksen
käsite
Vaihtoehtoiskustannus
on paras vaihtoehto asioista, jotka jäävät saamatta jonkin valinnan seurauksena. Mikä
on siis vaikkapa arvo-osakkeisiin sijoittavan piensijoittajan vaihtoehtoiskustannus?
Useinhan sijoituksia verrataan vain
johonkin vertailuindeksiin, kuten S&P 5oo tai OMXH. Kuitenkin todellinen vaihtoehtoiskustannus
tässä tapauksessa on paras arvostrategialla sijoittava rahasto tai ETF.
Osakepoimijan tulisi siten päihittää kaikki vaihtoehdot, jotta sijoittaminen
itse olisi järkevää.
Nykyään
vaihtoehto vieläpä löytyy melkein aina rahasto tai ETF -muodossa, oli strategiana sitten
sijoittaminen osinkoyhtiöihin, arvoyhtiöihin, kasvuyhtiöihin, pieniin yhtiöihin
tai jotain tältä väliltä. Globaali hajautuskin onnistuu usein helpommin. Lisäksi varsinkin paljon kaupankäyntiä (korkea turnover) vaativissa
sijoitusstrategioissa rahastoilla ja ETF- tuotteilla on vielä huomattava
veroetu puolellaan. Osakepoimija kun joutuu aina välistä maksamaan verot.
Itse osakkeitaan valitsevan pitäisi siten onnistua todella poikkeuksellisesti
valinnoissaan.
Onko osakepoiminnassa sitten
mitään järkeä ?
Uskon että voi
olla. Tosin olen alkanut kallistumaan siihen johtopäätökseen, että jonkin
mekaanisen strategian, kuten vaikka vain alhaisen P/B tai P/E -luvun omaavien osakkeiden
ostaminen ei ehkä olekaan niin järkevää. Ei siksi, ettei tämä toimisi (arvosijoittaminen
toimii), vaan koska on paljon helpompi vain ostaa samaa strategiaa noudattavaa rahastoa tai
ETF -tuotetta.
Jotta
osakepoiminnassa olisi järkeä, täytyy mielestäni pystyä löytämään todella poikkeuksellisia
kohteita. Sellaisia, joissa tuotto-odotus on joko todella korkea tai tilanne on
jollain muulla tavalla epäsymmetrinen sijoittajan eduksi. Esimerkiksi jos pääoman menettämisen riski on todella pieni. Keskinkertainen kohde ei riitä. Hyvä esimerkki on vaikkapa TEVA:n osake, jonka myin tänä vuonna. Osake oli salkussani noin kaksi vuotta ja tuottoa tuli 30+ %. Sijoitusteesi osui oikeastaan ihan nappiin ja kaikki meni hyvin. Kuitenkin samalla aikavälillä S&P 500 nousi yli 40 %!
Mieleen tulee
välittömästi Greenblattin teos erikoistilannesijoittamisesta, sekä Peter
Lynchin tapa etsiä ”tenbaggereitä”, eli käytännössä liian alas hinnoiteltuja kasvuyhtiöitä. Piensijoittajan voisi olla mahdollista löytää tälläisiä
kohteita markkinoiden vähemmän tutkituista kolkista tai kulkea vastavirtaan, mikäli jokin kasvava laatuyhtiö joutuu epäsuosioon. Poikkeuksellisten
sijoitustilanteiden löytäminen on kuitenkin työlästä ja aikaavievää, joten
ilmaista lounasta ei tässäkään ole tarjolla.